Johtaminen huutamalla: tehokasta vai tuhoisaa?

Johtaminen huutamalla on valitettavan yleinen ilmiö, joka juontaa juurensa monesti turhautumisesta, voimattomuuden tunteesta tai heikosta vuorovaikutustaidoista. Tämän olemme saaneet huomata myös viime aikoina aina vaikutusvaltaisimman valtionjohdon tasolta asti. Kun johtaja nostaa ääntään, hän saattaa uskoa saavansa alaisensa tottelemaan nopeammin tai välittävänsä viestinsä tehokkaammin. Todellisuudessa huutaminen kertoo usein henkilön epävarmuudesta ja kyvyttömyydestä hallita tilannetta rauhallisesti. Se myös heikentää aidon auktoriteetin perustaa, sillä pelon avulla rakennettu johtajuus harvoin synnyttää kunnioitusta: enemmänkin varautuneisuutta ja etäisyyttä.

Huutaminen luo ilmapiirin, jossa virheiden tekeminen tuntuu uhkaavalta, eikä ideoiden esittäminen tai keskusteluun osallistuminen tunnu turvalliselta.

Muistan yliopistoajoiltani tilanteen, jossa professori menetti malttinsa ja huusi minulle yliopiston käytävä raikuen, koska en kyennyt toteuttamaan tehtävänantoa elävällä eläimellä. Minua säälitti eläin, sen kärsimys ja tosiasia, että minun olisi opiskelijana porattava eläinparan päähän sensoreita. Pyysin vaihtoehtoista tapaa suorittaa tehtävä, mutta sen sijaan että asiasta olisi voitu keskustella, sain osakseni raivonpuuskan. Tilanne tuntui nöyryyttävältä ja lamaannuttavalta. En muista hänen sanoistaan juuri mitään, mutta muistan, miten pelottavalta se tuntui. Sen sijaan, että olisin saanut ohjausta tai tukea oppimisprosessiin, tilanteesta jäi vain tunne siitä, että ajatteluni ja eettinen pohdintani olivat väärin.

Kun johtaja nostaa ääntään, hän saattaa uskoa saavansa alaisensa tottelemaan nopeammin tai välittävänsä viestinsä tehokkaammin. Todellisuudessa huutaminen kertoo usein henkilön epävarmuudesta ja kyvyttömyydestä hallita tilannetta rauhallisesti.

Huutaminen ei kuitenkaan ole vain yksittäisten tilanteiden ongelma, vaan sillä on kauaskantoisia vaikutuksia yhteisöihin. Se luo ilmapiirin, jossa virheiden tekeminen tuntuu uhkaavalta, eikä ideoiden esittäminen tai keskusteluun osallistuminen tunnu turvalliselta. Pitkällä aikavälillä tämä tukahduttaa sekä oppimista että työn kehittämistä. Luottamus johtoon murenee, kun ihmiset kokevat, ettei heitä kohdella arvostavasti tai että he eivät voi tuoda esiin mielipiteitään ilman pelkoa nöyryytyksestä.

Koin tämän itse uudelleen vuosia myöhemmin, kun toimin lehtorina. Ylimmän esihenkilön tapa kohdata työntekijöitä hankalissa tilanteissa oli kaikkea muuta kuin rakentava. Yt-tilaisuus oli kutsuttu koolle nimenomaan työntekijän eli minun kuulemiseksi, mutta sen sijaan, että keskustelulle olisi annettu tilaa, jouduin kesken valmistelemani esityksen äkillisen hyökkäyksen kohteeksi. Kyseinen esihenkilö nousi ylös ja alkoi huutaa. Edelleen muistan joitakin hänen sanojaan, kuten: ”Jos minä olisin ollut päättämässä vuosia sitten, en olisi koskaan valinnut sinua tähän virkaan.” Olin kuitenkin antanut vuosia uralleni, saanut loistavaa palautetta, kirjoittanut useita oppikirjoja ja ollut tiivis osa työyhteisöä. Lähin esihenkilöni tuijotti vieressä varpaitaan, eikä kukaan muukaan puuttunut tilanteeseen, liekö senkin taustalla pelko. Olin väsynyt ja yllätetty, enkä ikävä kyllä osannut tuossa hetkessä puolustautua.

Hyvä johtajuus perustuu vuorovaikutukseen, kuunteluun ja arvostukseen. Sen sijaan että johtaja korottaa ääntään, hänen tulisi pyrkiä rakentavaan kommunikaatioon, joka motivoi ja rohkaisee.

Tällaiset tilanteet jättävät jäljen. Ei vain häneen, joka ne kokee, vaan koko työyhteisöön. Millaisen viestin se lähettää muille, kun kukaan ei puutu epäasialliseen käytökseen? Millaisen työilmapiirin se synnyttää, kun pelko ja epävarmuus alkavat ohjata toimintaa? Tuolloin lupasin itselleni mielessäni, että sitten kun päädyn johtavaan asemaan, en koskaan toimi näin. Haluan puolustaa työkaveriani, jos näen hänen joutuvan samankaltaiseen tilanteeseen.

Hyvä johtajuus perustuu vuorovaikutukseen, kuunteluun ja arvostukseen. Sen sijaan että johtaja korottaa ääntään, hänen tulisi pyrkiä rakentavaan kommunikaatioon, joka motivoi ja rohkaisee. Vahvimmat johtajat eivät käytä pelkoa työkalunaan, vaan rakentavat menestystä luottamuksen ja kunnioituksen varaan. Johtajan tärkein tehtävä ei ole hallita ihmisiä vallan tai pelon avulla, vaan luoda ympäristö, jossa jokainen voi tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla ja tuntea olevansa osa jotain merkityksellistä.

Haluatko tapahtumaasi puhujan, joka osaa yhdistää inspiraation ja käytännön opit ja jättää jäljen kuulijoiden mieleen? Ota yhteyttä ja suunnitellaan yhdessä juuri teidän tarpeisiinne sopiva puheenvuoro!