Mikä motivoi hoitajaa? Neljä terveysteknologian koulutuksen näkökulmaa
Mikä motivoi hoitoalan ammattilaista tutustumaan terveysteknologian saloihin syvällisemmin, osallistumaan koulutukseen ja ottamaan ratkaisun käyttöön omassa työssään? Nostan esiin neljä ajatusta, jotka kokemukseni mukaan toimivat koulutuksissa hyvinä sisäisen motivaation luojina.
Pitkään hoitoalalla lehtorina ollessani kohtasin monenlaista oppijaa, nuorista aina varttuneisiin aikuisiin. Opettamani aihealue, ihmisen kehon rakenne ja toiminnot, oli monille kiinnostava mutta vaikeaksi koettu aihe. Sen ollessa pakollinen ja perustava osa omaa opintopolkua, ensimmäiselle tunnille tulo monesti myös pelotti.
”Selviänkö minä kurssista läpi annetussa ajassa?”
”Osaako noin nuori opettaja opettaa tämän tarpeeksi hyvin?”
”Miten ikinä voin oppia kaikkia näitä vaikeita asioita?”
Aika on korjannut ikääni liittyvät pelot, mutta muutoin aiheet ovat ajattomia. Noina vuosina lehtorina minulle muodostui vahva käsitys ja kokemus siitä, mitkä tekijät vaikuttavat hoitoalalle pyrkivän nuoren ja aikuisen kykyyn oppia ja motivoitua. Samoja havaintoja voi mielestäni soveltaa nyt myös nopeasti lisääntyneen terveysteknologian käyttäjäkoulutuksiin ja hoitoalan ammattilaisiin, jotka parhaansa mukaan pyrkivät pysymään kehityksen vauhdissa.
Opitun jakaminen, vertaistuki ja yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtäminen luo motivaatiota myös hoitajalle opetella uusia asioita.
Vaikutus oman työn kuormittavuuteen
Pystyykö teknologian toimittaja osoittamaan esimerkiksi vaikuttavuustutkimuksella selkeästi, miten uusi ratkaisu tulee helpottamaan hoitajan arkea? Turhan usein työn kuormittavuuden helpottuminen jää teknologian kehittäjän päähän hienona ajatuksena ja tavoitteena, mutta käytännössä hoitajalle se tuo vain yhden lisävaivan muutoinkin kuormittuneeseen työhön. Osoittamalla hoitotyön ammattilaiselle, kuinka hänen työnsä helpottuu konkreettisesti uuden teknologian käyttöönoton myötä, saa jo huomattavasti motivoituneempaa käyttäjäkuntaa koulutuksiin mukaan.
Vaikutus potilaan parempaan hoitoon
Vanha klisee on, että hoitotyö on kutsumusammatti, mutta alalle hakeutuvilla on varmasti keskimääräistä suurempi halu auttaa ja nähdä oman työnsä hyvä vaikutus asukkaan tai potilaan hoidon laatuun. Tätä pystytään osoittamaan esimerkiksi tiiviissä yhteistyössä tehdyllä ja tavoitteellisella pilotoinnilla tai Digi-HTA arviolla.
Turhan usein työn kuormittavuuden helpottuminen jää teknologian kehittäjän päähän hienona ajatuksena ja tavoitteena, mutta käytännössä hoitajalle se tuo vain yhden lisävaivan muutoinkin kuormittuneeseen työhön.
Mahdollisuus laajentaa omaa ammattiosaamista
Kun uuden teknologian käyttöönottokoulutus saadaan linkitettyä osaksi kokonaisvaltaisempaa ammatillisen osaamisen portfoliota, antaa se selkeän ammatillisen hyödyn hoitajalle. Aktiivisuutta ja uuden teknologian osaamista tulisi arvostaa työyhteistössä ja mahdollisen kateuden sijasta kannustaa työkaveriaan, jos hän on kiinnostunut osaamisensa kehittämisestä. Yhteen hiileen puhaltava, innostava työyhteisö on motivoiva ja hedelmällinen ympäristö oman ammattiosaamisen kehittämiselle ja uuden teknologian jalkauttamiselle.
Kokemus työn merkityksellisyyden kasvusta
Suomessa terveysteknologian kehittäjien toivoisi tekevän vielä enemmän yhteistyötä, sekä toistensa että myös hoitoalan ammattilaisten kanssa. Sen sijaan, että omia ratkaisuja kehitetään pienessä maassa omissa piireissä, tulisi ajatuksia jakaa, sillä kaikki tavoittelemme yhteisiä päämääriä. Opitun jakaminen, vertaistuki ja yhteiskunnallisen merkityksen ymmärtäminen luo motivaatiota myös hoitajalle opetella uusia asioita.
Kaiken kruunaa oppimisen ilo: kun se saadaan yksilössä herätettyä, on hän pitelemätön oman oppimisensa kanssa!
